Seinien paperointia tervantuoksussa

"Jos ei viina, terva tai sauna auta, niin tauti on kuolemaksi". Koska talon lämpökäsittely olisi haastavaa ja viinat on varattu talkoolaisille, jäljelle jäi terva. Tupajumien jyrsimä hirsikerta sai kunnon kerroksen ja talo uuden ominaistuoksun. Alin hirsikerta oli selvästi tervattu jo taloa rakennettaessa. Toivottavasti tuore kerros ainakin hidastaa jumi-vahinkoja.

Vanhan talon korjaaminen on jatkuvaa soveltamista. Tupajumin ohentamat lattiapalkit jäivät vielä lahojen poiston jälkeen suhteellisen tukeviksi, joten ne ainoastaan tuettiin ohennetuilta osin kivijalkaa vasten lattian painumisen estämiseksi. Betonin ja puun väliin voisi vielä ujuttaa kattohuovan palan.

"Vierastyövoimaa" hyödynnettiin lattiapalkkien oikaisussa. Ilmeisesti hirsitalon painumisessa on olemassa kaksi koulukuntaa. Toisen mukaan painuminen jatkuu, kunnes räystäät ottavat maahan, toisen mukaan stoppi tulee vasta kurkihirren kohdalla. Taidamme kuulua jälkimmäiseen koulukuntaan. Talo on etsinyt oman paikkansa vuosien varrella. Ovelta ikkunoita kohti viettävää lattiaa on oikaistu jo 80-luvulla, mutta vielä tarvittiin toiselle puolen tupaa höylää ja toiselle ohuita soiroja korokekappaleiksi. Nyt palkkien pitäisi olla vatupassissa lattialankkuja varten. Ympärillä oleva kehikko ja kivijalka jääkööt omaan kulmaansa.

Lattia sai myös uunin viereen uuden tukirakenteen narinoiden ehkäisemiseksi. Muuratun uuninpohjan ja lautojen väliin laitettiin suikale palovillaa.

Ja sitten ei kuin ilmasulkupaperia seiniin viimeisenkin vedon tunteen poistamiseksi. Saumat limitettiin ja päälle tuli kestävä höyrysulkuteippi siinä toivossa, että liima pitää kerroksen kasassa mahdollisimman pitkään.

 Myös nurkat saivat omat soironsa ja paperi kääntyy lattialle, jossa se myöhemmin teipataan lattialle tulevaan paperikerrokseen. Näin on olohuone ilmatiivis. Siis siihen asti, kunnes se ensimmäinen hiiri...

Paperointi aiheutti hirsi-ikävän. Näitä hirsiä on tutkittu, nakuteltu, korjattu ja tervattu jo vuoden ajan. Nyt ne sitten jäävät paperin, huokolevyjen ja tapettikerrosten alle. Lohdutuksena työvaihe, josta kerrankin tulee nopeita neliöitä!

Rahareikä

1. Todetaan, että olohuone tarvitsee tuloilmaräppänän, joka on helpoin asentaa ennen seinien levytystä (kuvassa)

2. Huomataan kaupassa, että suodattimella varustetussa mallissa on vakiona muoviristikko
3. Päätetään, että muovi ei sovi vanhan talon julkisivuun
4. Ratkaisuksi hankitaan alan erikoisliikkeestä metallinen vaihtokappale
5. Huomioidaan, että myös porakoneen laturi on tullut tiensä päähän

5. Lähdetään hakemaan tarvittavia tavaroita ja peruutetaan auto päin tolppaa (erään version mukaan täysin väärin asennettu tolppa hyökkäsi auton puskuriin)

7. Palataan työpisteelle ja kiivetään heiveröisille alumiinitikkaille porakone kainalossa

8. Jumitetaan porakone seinään, jolloin liike-energia siirtyy koneen toiseen päähän ja iskee napakasti tikapuilla kiikkuvaa poraajaa poskelle

8. Todetaan, että onneksi tikkaat eivät kaatuneet, luut ovat ehjät ja lasitkin saa teipattua
9. Jatketaan poraamista

10. Otetaan askel taaksepäin ja ihastellaan jokseenkin kalliiksi tullutta tuuletuspoliittista vaihtoehtoa
(11. Viedään silmälasit korjattavaksi)

Turvetalkoiden (toivottavasti) viimeinen osa

Kyseessä ei ole ydinsodan uhka, oma pieni ydinreaktori olohuoneessa, eikä edes ikkunan käyttäminen hätäpoistumistienä. Sen sijaan teippasimme keittiön ja olohuoneen välisen oven tiukasti kiinni ja pistimme pöllyämään - vielä kerran.

Jotenkin vaan tuli sellainen olo, että purujen alla olevissa turpeissa on kuitenkin liikaa kosteutta. Siellä täällä vipeltävät sokeritoukat kertoivat samaa tarinaa. Urhea kasvi, joka 70 vuoden odottelun jälkeen rupesi pukkaamaan juurakosta vehreää, on nyt siirretty ruukkuun jatkamaan uutta nuoruutta.

Lisää todistusaineistoa löytyi lattiaparrujen tukipalkeista, jotka jäivät puruna käteen. Näistä ei riemuinnut enää edes tupajumi.

Ratkaisu: Nostella kaikki turve osio kerrallaan syrjään, rullata kellarin betonikaton päälle kattohuopa ja kaapia turve takaisin paikalleen. Ei ihan hirveästi haittaisi, vaikka tätä operaatiota ei tarvitsisi toistaa enää tämän elämän aikana.

Tästä kaikesta käteen jäi turpeen seasta löytynyt Musta Pekka...

Omppuja, omppuja, omppuja...

Kaikille niille, jotka eivät tiedä miltä omena näyttää:

 

Viime kesänä näytti, että puut ovat jo menneet satokautensa ohi. Eivät olleet. Lopputuloksena sosetta, mehua, piirakkaa...

Hei hei 80-luku!

Myönnetään, puuhamaan kesä ei ollut kaikin ajoin työntäytteinen. Siellä myös nautittiin elämästä. Todistettavasti jotain kuitenkin tapahtui.

 

Sanovat, että eri aikakausien kerrostumia tulisi kunnioittaa. Kaunis ajatus, mutta teemme 80-luvun kohdalla poikkeuksen. Eristeiden lisäksi pois lähtivät "verhokotelot".

Perusteellista työtä, joten irrottamiseen meni tovi jos toinenkin.

Ja tässä lopputulos. Eteenpäin mennään verhotangoilla. Sitten joskus...

Lisäksi olohuone on saanut uudet pellavariveet hirsien väliin. Hidasta puurtamista tämäkin, mutta kannatti hoitaa kuntoon seinien ollessa paljaina.

Nahkalätty makuuhuoneen lattialla

Kyllähän täällä välillä remonttiakin tehdään, mutta paljon hauskempaa on esitellä talon uusin asukas.

Tämä pieni nahkainen kaveri löytyi keskeltä yläkerran makuuhuoneen lattiaa. Karvaton olento määriteltiin kotikonstein lepakko-vauvaksi, joka oli tullut yläpohjasta vierailulle. Kun vikisevä kaveri nostettiin takaisin yläpohjaan, katonrajassa kävi pään ympärillä suhina ja kuului samanlaista piipitystä. Meillä on lepakoita!!!! Toivotaan, että pikkukaveri jäi henkiin. Nyt on kattoluukku suljettu ja lepakkoperheellä rauha. Meidän "hyvin tuulettuvassa" talossamme ne tuskin aktiivisesti kulkivat luukun kautta...

Seuraa omenapuiden kukintaa ja yksi rastaanpesä

 

Kuvat puhukoot puolestaan.

Lattian purkua ja kevään väriloistoa

 

Välillä on pakko jättää sisätyöt kesken ja mennä ulos nauttimaan kesän ensitahdeista. Puutarhatuholaiset, eli ystävämme bambit, ovat luoneet tilataidetta voikukista. Teoksen nimi on "Follow the Yellow Brick Road". Vieressä vielä talvinen todistusaineisto tonttimme läpi kulkevasta valtaväylästä. Riiviöiden ampuminen meidän mailtamme on kuitenkin kielletty, vaikka lähiseudun maanviljelijä jo lupaa kyseli.

Vaikea kuvitella, että tässä voisi joskus olla puutarha - mutta ei tälle voikukka paljoudelle voi tähän vuodenaikaan olla vihainenkaan!

Mutta sitten takaisin sisätiloihin: Sarjassa pienet monijalkaiset alivuokralaisemme on tällä kertaa vuorossa hiiri. Turpeen ja villan väliin on ollut mukava tehdä lämpimiä pesiä. Todistusaineistona läsnäolosta löytyi muutama papana, pari pienen pientä luurankoa, eivätkä nuo ruskeat läikät sanomalehdissä taida olla kondenssia.

Vaan lattiapa on nyt irti! Erityisen haasteen purkutöille asettivat vanhat vauriot ja repeämät sekä pontteihin sinne tänne levitetty liima. Tuhoa tuli, mutta suurin osa lankuista on vielä käyttökelpoista tavaraa. Vaihtoehtona on korvauslankkujen etsintä tai sitten tämä lattia siirtyy keittiön pienempiin neliöihin ja olohuone saa kokonaan uuden lankut. Projekti etenee!

Paljasta hirsiseinää ja pieniä kavereita

Puuhamaa vetää puoleensa monenlaista kulkijaa. Tämä kaveri piti vahtia lämpimällä eteläikkunalla. Meidän lisko-buffassa onkin tarjoilla monta sorttia: turkiskuoriaisia, sokeritoukkia, kuolemankelloja, kärpäsiä, jauhopukkeja... eikä lopu kesken!

Ne toisenlaiset kulkijat, myös talkooporukaksi kutsuttu, taas saivat seinät paljaaksi seesami-nuudeleiden voimalla. Pakko nostaa malja pohjois-suomalaiselle työmoraalille ja ihanille ystäville!

Mitään massiivista laho-ongelmaa ei ole toistaiseksi löytynyt. Tähän mennessä eteen tulleet lahot voi todennäköisesti paikata ilman hirsien vaihtoa. Esitutkinta jatkuu...

Päivän draama: yllättävä maanvyörymä. Hirren ja muurin väliin oli laitettu hiekkaa paloeristeeksi. Pahvien poistaminen sai sen valumaan alas melkoisella rominalla ja pölypilven saattamana. Edellisen talon palo lienee innoittajana tähän ratkaisuun. Pitäisiköhän tuonne nyt sitten työntää lisää hiekkaa vai palovillaa?

Lahoa ja kuolemankelloja

Mutta ei vielä tässä seuraavassa kuvassa. Sen sijaan todettakoon, että vanhan talon remontoijan tärkein työkalu ovat ystävät. Tärkein taito sen sijaan löytyy keittiön puolelta, sillä talkooväki on hyvä pitää tyytyväisenä. Tämän kerran menu sisälsi japanilaisia soba-nuudeleita inkivääriliemessä ja inari-tofulla höystettynä sekä vadelma-persikka-marsipaanikakkua. Ensi kerraksi olemme luvanneet kytkeä myös vedet päälle ja lämmittää saunan. Voi olla, että tämä on mainos.

Keittiön ja olohuoneen välisen seinän olemme ajatelleet jättää hirrelle. Ajatuksena on myös oviaukon leventäminen. Sunnitelmat kuitenkin elävät ja tämän hetken ideat eivät aina kestä ensi vuoteen.

Lahojen vuoksi voimistui tarve varmistaa hirsien kunto sisäpuolella. Niinpä aaltopahvi ja tapettikerrokset saivat kyytiä. Luulen, että jokainen talonkorjaaja purkaa enemmän kuin olisi oikeasti tarpeellista - ihan vain oman mielenrauhansa vuoksi. Teemana siis hätävarjelun liioittelu ja uudet pinnat pohditaan myöhemmin. Operaatio paljasti myös yhden eteiseen vievän oviaukon lisää, joka todennäköisesti jää tulevaisuudessakin peittoon.

Ja tässä sitten se tämän hetken murheenkryyni. Lahoa löytyy sekä ulkohirsistä että lattian palkeista. Pieni alivuokralaislauma on tunnistettu kuolemankelloiksi.

Palkeissa lahon reuna seuraa iloisesti styroksilevyn reunan korkeutta. On selvää, että 80-luvun remontti on vahva syyllinen ongelmaan. Nyt pitäisi vielä tietää onko se ainoa syyllinen? Eli voiko paksun turvekerroksen jättää paikolleen kellarin betonikaton päälle ja vaihtaa vain eristeet, vai pitäisikö rakennetta ruveta muuttamaan syvemmältäkin? Pohdinta jatkuu purkamisen rinnalla.

Olohuoneen seinät

Lisäeristyksen nimissä olohuoneen seiniin oli laitettu kerros kuitulevyä. Tässä tapauksessa materiaalit ovat hydroskooppisia, eli ne imevät ja luovuttavat kosteutta olosuhteiden mukaan. Tällainen hengittävä rakenne on tavoitteena palauttaa koko taloon. Ajatus levyjen säästämisestä kuitenkin heikkeni, koska kuitulevy tulee lattialankkujen päälle, eikä lattian irrottaminen tahdo onnistua levyn alareunaa rikkomatta. Taulunauloja irrottaessa aikaansaadut kolot tukivat tätä päätöstä. Tässä talossa ei nimittäin mitään ole ripustettu alle viiden tuuman nauloilla.

Mukaan vielä tapettinäytteet menneiltä vuosilta. Ensimmäisenä 80-luku.

 

Ennen 80-luvun eristysremonttia olohuone oli käynyt läpi useita sisustusvaiheita. Tämä tapetti oli huonoimmassa kunnossa, laikukas ja likainen. Kynsienjäljistä päätellen talossa on asunut myös kissa.

Sen alta löytyi tämä sympaattinen helmiäistapetti.

 Ja tässä alkuperäisversio. Kuva on yläkerrasta, mutta samaa tapettia oli myös olohuoneen seinissä.