Mutta ei vielä tässä seuraavassa kuvassa. Sen sijaan todettakoon, että vanhan talon remontoijan tärkein työkalu ovat ystävät. Tärkein taito sen sijaan löytyy keittiön puolelta, sillä talkooväki on hyvä pitää tyytyväisenä. Tämän kerran menu sisälsi japanilaisia soba-nuudeleita inkivääriliemessä ja inari-tofulla höystettynä sekä vadelma-persikka-marsipaanikakkua. Ensi kerraksi olemme luvanneet kytkeä myös vedet päälle ja lämmittää saunan. Voi olla, että tämä on mainos.
Keittiön ja olohuoneen välisen seinän olemme ajatelleet jättää hirrelle. Ajatuksena on myös oviaukon leventäminen. Sunnitelmat kuitenkin elävät ja tämän hetken ideat eivät aina kestä ensi vuoteen.
Lahojen vuoksi voimistui tarve varmistaa hirsien kunto sisäpuolella. Niinpä aaltopahvi ja tapettikerrokset saivat kyytiä. Luulen, että jokainen talonkorjaaja purkaa enemmän kuin olisi oikeasti tarpeellista - ihan vain oman mielenrauhansa vuoksi. Teemana siis hätävarjelun liioittelu ja uudet pinnat pohditaan myöhemmin. Operaatio paljasti myös yhden eteiseen vievän oviaukon lisää, joka todennäköisesti jää tulevaisuudessakin peittoon.
Ja tässä sitten se tämän hetken murheenkryyni. Lahoa löytyy sekä ulkohirsistä että lattian palkeista. Pieni alivuokralaislauma on tunnistettu kuolemankelloiksi.
Palkeissa lahon reuna seuraa iloisesti styroksilevyn reunan korkeutta. On selvää, että 80-luvun remontti on vahva syyllinen ongelmaan. Nyt pitäisi vielä tietää onko se ainoa syyllinen? Eli voiko paksun turvekerroksen jättää paikolleen kellarin betonikaton päälle ja vaihtaa vain eristeet, vai pitäisikö rakennetta ruveta muuttamaan syvemmältäkin? Pohdinta jatkuu purkamisen rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti