Turvetalkoiden (toivottavasti) viimeinen osa

Kyseessä ei ole ydinsodan uhka, oma pieni ydinreaktori olohuoneessa, eikä edes ikkunan käyttäminen hätäpoistumistienä. Sen sijaan teippasimme keittiön ja olohuoneen välisen oven tiukasti kiinni ja pistimme pöllyämään - vielä kerran.

Jotenkin vaan tuli sellainen olo, että purujen alla olevissa turpeissa on kuitenkin liikaa kosteutta. Siellä täällä vipeltävät sokeritoukat kertoivat samaa tarinaa. Urhea kasvi, joka 70 vuoden odottelun jälkeen rupesi pukkaamaan juurakosta vehreää, on nyt siirretty ruukkuun jatkamaan uutta nuoruutta.

Lisää todistusaineistoa löytyi lattiaparrujen tukipalkeista, jotka jäivät puruna käteen. Näistä ei riemuinnut enää edes tupajumi.

Ratkaisu: Nostella kaikki turve osio kerrallaan syrjään, rullata kellarin betonikaton päälle kattohuopa ja kaapia turve takaisin paikalleen. Ei ihan hirveästi haittaisi, vaikka tätä operaatiota ei tarvitsisi toistaa enää tämän elämän aikana.

Tästä kaikesta käteen jäi turpeen seasta löytynyt Musta Pekka...

Omppuja, omppuja, omppuja...

Kaikille niille, jotka eivät tiedä miltä omena näyttää:

 

Viime kesänä näytti, että puut ovat jo menneet satokautensa ohi. Eivät olleet. Lopputuloksena sosetta, mehua, piirakkaa...

Hei hei 80-luku!

Myönnetään, puuhamaan kesä ei ollut kaikin ajoin työntäytteinen. Siellä myös nautittiin elämästä. Todistettavasti jotain kuitenkin tapahtui.

 

Sanovat, että eri aikakausien kerrostumia tulisi kunnioittaa. Kaunis ajatus, mutta teemme 80-luvun kohdalla poikkeuksen. Eristeiden lisäksi pois lähtivät "verhokotelot".

Perusteellista työtä, joten irrottamiseen meni tovi jos toinenkin.

Ja tässä lopputulos. Eteenpäin mennään verhotangoilla. Sitten joskus...

Lisäksi olohuone on saanut uudet pellavariveet hirsien väliin. Hidasta puurtamista tämäkin, mutta kannatti hoitaa kuntoon seinien ollessa paljaina.