Ennemmin tai myöhemmin jokainen talonomistaja haluaa tietää mitä/kuka/keitä kaikkien noiden lattiakerrosten alla asustelee. Yleensä tämä tapahtuu ennemmin. Klassisen muovimatto-lastulevy-yhdistelmän katselun ja sisällön arvuuttelun käytyä ylivoimaiseksi, seurasi ruuvimeisselitalttailun ja naulojen repimisen lyhyt oppimäärä. Lopulta oltiin tässä vaiheessa:
Jännitys oli suuri, koska lattian edellisen kerran 1985 ylösottaneet eivät juuri antaneet toiveita sen käyttökelpoisuudesta. Vaan lankkuahan sieltä silti löytyi: naulanreikäistä, kapeahkoa, paljon nähnyttä ja elämässä kolhiintunutta, mutta pätevää. Jos loput metrit olohuoneessa ovat samaa tasoa eikä suuria aukkokohtia löydy, niin tällä mennään.
Mutta ei siinä vielä kaikki. 80-luvun paukkupakkaset olivat innoittaneet myös aikakaudelle tyypillisen lasivillaeristyksen, joka pilkotti iloisesti seinän viereltä. Tämän lattian voi siis herkutella kerros kerrokselta ja hupia riittää vielä moniksi päivik viikoik kuukausiksi. Tulevaisuus tuo mukanaan ainakin lisää purkua, villan poistoa, rakenteiden tarkastusta, hengittävämpää eristettä ja lopuksi, toivomme näin, nämä samaiset lankut pakkeloituna ja pintakäsiteltynä katsomaan, mitä seuraavat 70-vuotta tuovat tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti