Katto - se talon olennaisin osa

Aistinvaraisesti yläpohja tuntui kuivalta, eikä merkkejä suurista vuodoista ollut näkyvissä. Vanha betonitiilikatto on kuitenkin jo parhaat vuotensa nähnyt: rapistunut ja sammaloitunut.

 

Yhdellä kulmalla ruoteet olivat ajan myötä antaneet periksi ja laho päässyt leviämään. Vika oli selvästi havaittavissa ulkoa päin, mutta sen laajuutta ei suoralta kädeltä pystynyt arvioimaan. Purkaminen tuotti kuitenkin iloisen yllätyksen: laho oli rajatulla alueella ja pohjalaudat hapertuneen kattohuovan alla kunnossa.

Ei siis mitään mitä lahojen ruoteiden korvaaminen, pala kattohuopaa ujutettuna vanhan ja kuluneen alle ja pätkä räystäslautaa eivät olisi korjanneet. Rakenne ja mitat toistivat yksi yhteen vanhaa mallia. Joitakin viikkoja aikaisemmin rakennettu tellinkikin osoittautui tukevaksi työskentelyalustaksi, mutta painonsa takia se oli hieman hankala liikuteltava. Seuraavalle kerralle vähän kevyempi malli.

Korjausta varten irroitetut kattotiilet puhdistettiin koemielessä painepesurilla eivätkä ne murentuneet käsiin. Sinne pääsivät takaisin uusien ruoteiden päälle. Muu katto saa joskus myöhemmin kevyemmän sammalen poiston. Vaikka katto ei varmaan ole enää kovin pitkäikäinen, emme ainakaan vielä laittaneet sitä elvytyskieltoon. Pyrimme tekohengittämään sitä siihen asti, että visio uudesta katosta selkiytyy, vanhat materiaalit ovat kasassa ja kadoksissa ollut rikas sukulainen testamenttaa meille omaisuutensa. Sitä ennen: vieraat, älkää hengittäkö katolle päin. Kiitos.

Maalausta vaille valmis yhden päivän työllä.