lauantai 13. huhtikuuta 2013

Lattia - katon jälkeen tärkein osa taloa


Lattianteko on ollut tähän mennessä ehdottomasti hauskin työvaihe. Suhteellisen nopeaa, selkeää, ei suuria ongelmia ja huone alkoi viimein näyttämään - no huoneelta.


Kaakeliuunin ympärys oli luonnollisesti hitain vaihe, koska laudat piti pahvimallin ja kulman avulla sahata oikeaan muotoon. Lattia tulee myös viitisen senttiä alemmaksi, joten aikaisemmat ratkaisut eivät enää toimineet.


Suhteellisen siistiä kuitenkin ja metalliedusta tulee myöhemmin peittämään pienet heitot.


Uunin jälkeen työ eteni kahden ihmisen voimin kuin liukuhihnalla. Liitoksia emme joutuneet tekemään, koska hankkimamme laudat olivat tarpeeksi pitkiä huoneeseen. Sitä ainoaa käsisahalla tehtyä liitosta uunin luona ei voi kehua kauniiksi, mutta sekin kelpaa!


Kiinnitimme laudat urospontista ho-bau-ruuveilla viistosti parruun kiinni. Sen verran tympeää oli naulatun lattian irroittaminen, että pitänee ajatella tulevia remontteja hamaassa tulevaisuudessa. Pitkät sivut seinän vierellä ruuvattiin kuitenkin päältä päin.


Muutama paikallislehti seuraavien remontoijien riemuksi...


Ja voi sitä onnen tunnetta, kun voi sukkasillaan astua keittiöstä suoraan puulattialle ilman, että tarvitsee tasapainotella heiluvien lautapinojen päällä ja hypätä pehmeälle ja pölyävälle turvealustalle tai yrittää tähdätä kapealle laudalle parrujen välissä. Mikä vapaus, mikä vauhti! Siirtyminen ei ole koskaan ollut näin helppoa.


Melkein valmis! Seinien kuviointi kertoo liimapaperilla teipatuista ruuvinkoloista ja huokolevyn saumoista. Makulatuuri-tapetti on valmiina, mutta pinnat ovat edelleen suuri kysymysmerkki.


Työkalut remonttikeitaallemme valmistaa Kainuun työkalupaja, josta saamme mittatilaus värmeet alle viikossa postitse kotiin toimitettuna. Kuvassa vanhasta tunkista tehty lautojen kiristin "malli 2", joka tuli työmaalle, kun ensimmäinen heitti laakerinsa pihalle. Tällä on kiristelty laudat kohdilleen. Toiseksi viimeinen lauta saatiin vielä tunkattua seinää vasten, mutta viimeinen vedettiin paikalle sorkkaraudan avulla seinästä lankun kanssa tukien. Tanssilattia on valmis!

Vanhan talon paras eriste on villasukat!


Voi olla, että villasukkien kysyntä tulee tämän talon myötä kasvamaan, mutta kantavana ajatuksena on silti vedon tunteen poistaminen. Tästä johtuen päädyimme ruuvaamaan alimman hirsikerran ja kivijalan reunaan pellavasuikaleet kolmiorimalla kiinni. Muuta emme keksineet tuon hankalan kohdan tilkitsemiseksi.


Turpeen ja pellavan väliin tuli vielä kaiken varalta ruskea paperi, jonka ajatuksena on lähinnä kerrosten pitäminen erillään. Pitkä purkamisjakso on saanut miettimään, mikä helpottaisi elämää ja materiaalien uusiokäyttöä, jos kuitenkin joudumme nämä kerrokset syystä tai toisesta joskus aukaisemaan.


Pellavan leikkuu hoitui työhön tarkoitetulla pellavasahalla. Helpointa oli vetää rullaa auki kahden pukin päälle ja sahata vuota niiden välissä.


Ja niin tuli puuhamaan olkkari viimein eristettyä ja kaikki on valmiina ilmansulkupaperia varten. Ilmansulkupaperi tuli myös keittiön ja olohuoneen eristeiden väliin. Tämä tila jäi nyt pakon edessä epämääräiseksi alueeksi, kellarin katon jatkuessa keittiön puolelle. Palaamme asiaan...


Ilmansulkupaperi on viimeinen kerros ennen lattialautoja.


Ja nyt alamme viimein päästä eroon tästä: kaikkialla leijuvasta turvepölystä, jota on hengitelty koko talvi. Ennen lattian hiomista ei kuitenkaan kannata vielä ottaa rättiä käteen.