maanantai 11. helmikuuta 2013

Pihamaalla kevättä odotellessa


 Tästä pikkumänniköstä tulee puutarhan ensimmäinen osa. Suunnitelmissa on rhodoja, atsaleoja, köynöshortensioita, talviruusuja ja 2 metrinen aita bambeja varten. Mäntyjen keskellä kärvöttelee myös kaksi omenapuuta.

Joukko liian rankoista leikkauksista riehaantuneita omenapuita pitäisi seuraavien vuosien aikana leikellä hellävaraisesti parempaan kuntoon. Tämä kaveri sai ensimmäisen käsittelyn jo kesällä, mutta matkaa on vielä.

Isolle omenapuullekkin pitäisi tehdä nuorennusleikkaus. Kuolleet oksat poistettiin viime kesänä.

 Kuusiaitaa ei sitten leikattu vielä tällä kertaa. Yhtään korkeammaksi emme haluaisi sitä päästää.

Toistaiseksi pihalla lähinnä...

 ...kolataan lunta,

 mutta...

 ...peräkärry saatiin kuitenkin esille ja liikkenteeseen ja nyt on olohuoneen lattialle haettu täydennyspurua, joka tulee turpeen ja pellavavillan väliin painuneita kohtia tasoittamaan.


Stenbackan villi menneisyys paljastettu!

Meidän remonttikeidas onkin TV:stä tuttu Kovaa maata -sarjan kuvauspaikkana.


Hauska yllätys päästä kurkistamaan miltä olohuone, talo, sauna, puuliiteri ja ympäristö ovat näyttäneet 1994 - 1997.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Elämäni huokolevyt...

Joulusta lähtien viikonloput on käytetty pohtien erilaisia tapoja asentaa huokolevyä kolmiulotteisesti vinoon seinään. Kokemuksen syvällä rintaäänellä:

1. Jos se ei näytä vinolta, se ei ole vino. Tämä riippumatta siitä, mitä vatupassi yrittää saada sinut uskomaan. (Älä kuitenkaan valitse tapetiksi selkeää pystyraitaa.)

2. Heitä vatupassilla vapaavalintaista pieneläintä. (Esimerkki tapauksessa käytettiin hypoteettista sorsaa.)

3. Älä kuitenkaan siirrä ongelmia eteenpäin. Nouda vatupassi kiltisti takaisin ja tarkista, ettei levyjen alareunaan tule kovin korkeita mäkiä. Tämä ei tapahdu tuijottamalla hypnoottisesti nesteessä kelluvaa kuplaa, vaan tarkastamalla tukevan metallirakenteen ja seinän yhteensopivuus. Pahat mäet ja montut hankaloittavat listojen asentamista.


4. Käytä huokolevyjen asentamisessa aina ruuveja! Ikinä ei tiedä, milloin levyt on saatava irti. Meillä se tapahtui jo toisen huokolevyn kohdalla, kun tajusimme kohdassa 3. esitetyn ongelman. Ruuveilla saa myös vierekkäiset levyt hienosäädettyä saman korkuisiksi.


5. Ainakaan meidän saamamme levyt eivät olleet tasalaatuisia: vaaleamman väriset olivat jopa 2 mm paksumpia kuin tummemmat. Hupi ei lopu, koska osa saumoista vaatii reilua hiomista ja käsittelyä.


6. Kokemuksemme mukaan aikaa on syytä varata päivän verran kahta levyä varten. Tästä ajasta tunti menee asennukseen ja loput käytetään keskusteluun sekä erilaisten reikien mittaamiseen ja sahaamiseen ikkunalautoja (yllä), sähköasennuksia (alla) varten. Raksamiehinä emme pääsisi urakkapalkoille. Tuntipalkkalaisina sen sijaan...


7. Suunnittele levyjen käyttö tehokkaasti niin, että ylimääräisiä paloja löytyy siinä vaiheessa, kun jostain mystisestä syystä - tarkkojen mittausten jälkeen - levy onkin 4 cm liian lyhyt. Tämäkin tapahtui tosielämässä.

8. Me valitsimme 1*22 paksuuden siinä toivossa, ettemme saa kädenjäljen muotoista reikää muistoksi, kun ensimmäinen juhannus-humppaaja ottaa tanssin tuiskeessa vähän voimakkaammin tukea seinästä (niin, ja anteeksipyyntö naapureille jo etukäteen). Käytännössä levyt tukeutuvat ylhäällä ja alhaalla ulompana oleviin hirsikertoihin. Keskellä levyjen reunat on tuettu sopivan paksuisilla soiroilla. Keskelle levyä hirren ja levyn väliin jää kuitenkin jopa lähes 2 cm tyhjä tila.



9. Sähköjohtojen suojaputkelle saa näppärästi tehtyä kolon levyn nurjalle puolelle sahan ja taltan avulla. Oli pakko kokeilla, miltä valmiiksi asennettu katkaisija näyttäisi.

10. Hyvää tietoa asennuksesta löytyi Huokoleijonan sivuilta tai esimerkiksi Ennenvanha-blogista. Tässä sen sijaan muutama realistinen otos amatööriremontoinnista.


Haasteista huolimatta amatöörikorjaajat selättivät tämänkin projektin. *poks*