Välillä vanhan talon remontoimisessa vaikeinta (ja myös hitainta) on valintojen teko. Jokainen tehty päätös tuo mukanaan joukon lisäehtoja ja yllätyksiä, joiden kanssa sitten on vaan elettävä ja lohduttauduttava sillä, että sitä ainoaa "oikeaa" ratkaisua ei ole olemassa.
Sähkötöihin liittyvän pitkän ja hartaan päättelyketjun kaikki eri
vaiheet eivät enää ole muistissa, mutta todennäköisesti ketjun laittoi liikkeelle ajatus siitä, että seiniä ei haluttu laajamittaisesti koolata. Huokolevyt tulevat osin kiinni hirteen, tai lähinnä niihin kahteen, jotka ovat muita ulompina. Sähköjohtojen suojaputket
upotetaan siten pääasiallisesti 22mm huokolevyihin sekä listojen alle ja oven karmeihin. Yllä näkyvä alkuperäinen katkaisija olisi ollut kiva, mutta kun niitä katkaisijoita piti saada olohuoneeseen kaksi...
... niin valinta osui lopulta tähän pimeiden iltojen sulostuttajaan. Naps naps.
Pistorasioiden ympärille vielä tällaiset keraamiset kehykset.
Tämä tarkoitti, että paljaaksi jäävän hirsiseinän pistorasia tehdään uppoasennuksena.
Muovinen suojarasia jää osittain riveyksen alle, mutta tarvitsee
ulkonäkösyistä siivun mäntyviilua tai jotain muuta innovatiivista ympärilleen.
Oikeastaan tämä päivitys kertoo pienen budjetin remontoimisesta ja
amatööri-nyhertämisestä, hitaasta edistymisestä, mutta välillä
myös käsillä tekemisen ilosta. (Tätä tunnetaan joissain tapauksessa vasta jälkikäteen, työn ollessa valmis.) Jos materiaaleista ei halua tinkiä, niin helpoin tapa säästää on ruveta tee-se-itse-mieheksi/naiseksi. Seurauksena sähkötöiden suunnittelua, oikeankokoisten reikien nykertämistä oikeisiin kohtiin hirsiin, levyihin ja listoihin sekä suojaputkien asentamista lattian ja listojen alle. Työmaan koneellistaminen on pysähtynyt akkuporakoneeseen ja tasohöylään ja höyläkin on itseasiassa lainattu. Aina emme koe olevamme oman osaamisalueemme ytimessä, mutta eteenpäin sanoi mummo hangessa. Ammattilainen tulee sitten ottamaan hyvät naurut ja tekemään viralliset sähköliitokset.
