Seinien paperointia tervantuoksussa

"Jos ei viina, terva tai sauna auta, niin tauti on kuolemaksi". Koska talon lämpökäsittely olisi haastavaa ja viinat on varattu talkoolaisille, jäljelle jäi terva. Tupajumien jyrsimä hirsikerta sai kunnon kerroksen ja talo uuden ominaistuoksun. Alin hirsikerta oli selvästi tervattu jo taloa rakennettaessa. Toivottavasti tuore kerros ainakin hidastaa jumi-vahinkoja.

Vanhan talon korjaaminen on jatkuvaa soveltamista. Tupajumin ohentamat lattiapalkit jäivät vielä lahojen poiston jälkeen suhteellisen tukeviksi, joten ne ainoastaan tuettiin ohennetuilta osin kivijalkaa vasten lattian painumisen estämiseksi. Betonin ja puun väliin voisi vielä ujuttaa kattohuovan palan.

"Vierastyövoimaa" hyödynnettiin lattiapalkkien oikaisussa. Ilmeisesti hirsitalon painumisessa on olemassa kaksi koulukuntaa. Toisen mukaan painuminen jatkuu, kunnes räystäät ottavat maahan, toisen mukaan stoppi tulee vasta kurkihirren kohdalla. Taidamme kuulua jälkimmäiseen koulukuntaan. Talo on etsinyt oman paikkansa vuosien varrella. Ovelta ikkunoita kohti viettävää lattiaa on oikaistu jo 80-luvulla, mutta vielä tarvittiin toiselle puolen tupaa höylää ja toiselle ohuita soiroja korokekappaleiksi. Nyt palkkien pitäisi olla vatupassissa lattialankkuja varten. Ympärillä oleva kehikko ja kivijalka jääkööt omaan kulmaansa.

Lattia sai myös uunin viereen uuden tukirakenteen narinoiden ehkäisemiseksi. Muuratun uuninpohjan ja lautojen väliin laitettiin suikale palovillaa.

Ja sitten ei kuin ilmasulkupaperia seiniin viimeisenkin vedon tunteen poistamiseksi. Saumat limitettiin ja päälle tuli kestävä höyrysulkuteippi siinä toivossa, että liima pitää kerroksen kasassa mahdollisimman pitkään.

 Myös nurkat saivat omat soironsa ja paperi kääntyy lattialle, jossa se myöhemmin teipataan lattialle tulevaan paperikerrokseen. Näin on olohuone ilmatiivis. Siis siihen asti, kunnes se ensimmäinen hiiri...

Paperointi aiheutti hirsi-ikävän. Näitä hirsiä on tutkittu, nakuteltu, korjattu ja tervattu jo vuoden ajan. Nyt ne sitten jäävät paperin, huokolevyjen ja tapettikerrosten alle. Lohdutuksena työvaihe, josta kerrankin tulee nopeita neliöitä!

Rahareikä

1. Todetaan, että olohuone tarvitsee tuloilmaräppänän, joka on helpoin asentaa ennen seinien levytystä (kuvassa)

2. Huomataan kaupassa, että suodattimella varustetussa mallissa on vakiona muoviristikko
3. Päätetään, että muovi ei sovi vanhan talon julkisivuun
4. Ratkaisuksi hankitaan alan erikoisliikkeestä metallinen vaihtokappale
5. Huomioidaan, että myös porakoneen laturi on tullut tiensä päähän

5. Lähdetään hakemaan tarvittavia tavaroita ja peruutetaan auto päin tolppaa (erään version mukaan täysin väärin asennettu tolppa hyökkäsi auton puskuriin)

7. Palataan työpisteelle ja kiivetään heiveröisille alumiinitikkaille porakone kainalossa

8. Jumitetaan porakone seinään, jolloin liike-energia siirtyy koneen toiseen päähän ja iskee napakasti tikapuilla kiikkuvaa poraajaa poskelle

8. Todetaan, että onneksi tikkaat eivät kaatuneet, luut ovat ehjät ja lasitkin saa teipattua
9. Jatketaan poraamista

10. Otetaan askel taaksepäin ja ihastellaan jokseenkin kalliiksi tullutta tuuletuspoliittista vaihtoehtoa
(11. Viedään silmälasit korjattavaksi)